Pieni tietosanakirja nurmikon hoitoon

Nurmikko tarvitsee hoitoa. Heinäkasvien heimossa on yhteensä yli 10 000 lajia, ja heinien ominaisuudet ja tarkoitus vaihtelevat lajin mukaan. Siksi on selvää, että on monia tapoja hoitaa nurmikkoa. Olemme koonneet pienen listan tavallisimmista menetelmistä.

Jos nurmikko on terve ja vihreä, se tarvitsee normaalisti vain vähän tai ei lainkaan vettä. Jos sadeton jakso on pidempi, nurmikko pitää kastella perusteellisesti noin kaksi kertaa viikossa. Kastelu usein ja vähän kerrallaan on tuhoisaa ruoholle, koska juuret nousevat silloin pintaan.

Turhan haihtumisen välttämiseksi nurmikko kannattaa kastella illalla tai yöllä. Leikkuukorkeutta nostamalla ja huolehtimalla siitä, että terät ovat aina terävät ruohon kuivumisen riskiä voidaan vähentää. Kuivumisen huomaa siitä, että ruoho muuttuu ensin harmaanvihreäksi ja kellastuu sen jälkeen.

Nurmikko on tiheä ja säännöllisesti leikattu tai niitetty, ruohosta koostuva kasvillisuusalue, jota ei käytetä maanviljelykseen. Nurmikoita on esimerkiksi puutarhoissa, puistoissa, jalkapallokentillä ja golf-kentillä. Nurmikot leikataan säännöllisesti mataliksi ja tasakorkuisiksi ruohonleikkureilla.

Heinäkasvit (Poaceae, aiemmin Gramineae) on yksisirkkaisten luokkaan kuuluva kasviheimo, johon kuuluu yksi- ja monivuotisia ruohokasveja, joiden koko vaihtelee huomattavasti. Heinäkasvit voivat kasvaa yksittäisinä kasveina tai tiheinä mättäinä, ja ne lisääntyvät maanalaisten rönsyjen avulla. Ne ovat tavallisesti ristipölytteisiä, ja pölytys tapahtuu tuulen avulla. Runsaasti tärkkelystä sisältävä, jauhoinen siemen on eräänlainen pähkinä.

Nurmikko on tavallisesti märkä runsaslumisen talven jälkeen. Useimmiten märkä nurmikko kuivuu itsestään, mutta ellei se kuivu, on muutama keino, joilla sitä voi edistää.

Kasvukauden ensimmäisillä leikkauskerroilla on tärkeää olla leikkaamatta nurmikkoa liian lyhyeksi. Nurmikon on annettava ensin toipua talvesta. Kasvukauden alussa nurmikko kasvaa eniten, ja silloin se pitää leikata 1-2 kertaa viikossa. Kesän lämmetessä kasvu hidastuu, eikä nurmikkoa tarvitse leikata yhtä usein. Lämpiminä kesäkuukausina nurmikko ei kasva juuri lainkaan. Kesän jälkeen kasvu voimistuu jälleen, mutta heikkenee syksyllä ja päättyy lopulta kokonaan pakkasten tullessa.

Tietyillä nurmipinnoilla käy helposti niin, että nurmikon trimmaus tapahtuu alempana kun ruohonleikkurilla leikkaaminen. Ongelma syntyy siksi, että trimmerissä tai ruohoraivurissa ei ole korkeudensäätöä. Siksi nurmikkoa trimmatessa kannattaakin kiinnittää huomiota leikkuukorkeuteen ja koettaa välttää ruohon vahingoittamista, joka käy helposti, jos leikkuukorkeus on liian matala. Ahtailla alueilla saattaa olla parempi trimmata ensin esteiden ympärillä oleva ruoho ja siirtyä vasta sitten leikkaamaan ruohonleikkurilla. Leikkuusilppu kannattaa puhaltaa siihen suuntaan, joka on vielä leikkaamatta.

Lannoitteen tarkoitus on antaa nurmikolle näring. Sopiva lannoitusten määrä on kolme kertaa kasvukauden aikana. Ensimmäinen lannoitus on tehtävä silloin, kun ruoho alkaa viheriöidä, toinen noin 6-7 viikkoa myöhemmin ja kolmas saman aikavälin kuluttua. Nurmikkoa lannoittamalla sammal voi vähentyä, koska se ei viihdy ravinteikkaassamaaperässä.

Jälkikylvö tarkoittaa, että kylvetään ruohoa paikkoihin, joissa nurmikko altistuu kulumiselle tai vastaavalle. Paras aika jälkikylvölle on kevät tai syksy. Aluksi laikkujen multaa möyhennetään, minkä jälkeen se tasoitetaan haravalla. Näin saadaan tasainen kylvöalusta. Sen jälkeen kylvetään ruoho käyttäen mieluiten samaa siemensekoitusta kuin ennenkin. Vastakylvetyt pinnat on suojattava muutaman viikon ajan ja kasteltava tarvottaessa. Jälkikylvön voi tehdä hyvin

Maalaji, joka päästää läpi, veden että ilman, on kevyttä hiekkamaata. Monesti nurmikon alla olevaan maahan on sekoittunut myös jonkin verran savea. Lisäksi maa voi olla tiiviiksi pakkautunutta vuosien tallaamisen takia. Sen takia ruohon juuret eivät saata yltää tarpeeksi syvälle, jolloin nurmikko kuivuu erityisen helposti. Maaperän ja ruohon kasvuolosuhteiden parantamiseksi maaperä voidaan

Kalkitseminen on myös hyvä keino antaa nurmikolle ravintoa. Kalkki antaa hyvän kasvuympäristön kasvien juurille, maaperä saa hyvän rakenteen ja kasvien on helpompi käyttää maan ravintoaineita. Koska sammal viihtyy hyvin ravinneköyhässä maaperässä, voivat kalkki- ja lannoitelisä ehkäistä sammalen syntymistä. Nurmikko kannattaa kalkita syksyllä, mutta työn voi tehdä myös keväällä. Jotta tulos olisi hyvä, kannattaa kalkitseminen tehdä muutaman kerran. Kalkitseminen voidaan yhdistää lannoittamiseen.Se voi auttaa pitämään rikkaruohot ja sammalen poissa.

Ruohonkorren pituudesta pitäisi leikata kerrallaan vain kolmasosa. Lyhyet nurmikot kuluvat ja kuivuvat tavallista herkemmin, minkä vuoksi ruohoa ei pitäisi leikata neljää senttimetriä lyhyemmäksi. Tätä lyhyempiä nurmikoita kutsutaan "paraatinurmikoiksi". Niitä pitää kastella useammin, ja niillä kulkemista on hyvä välttää. Matalan leikkuukorkeuden käyttäminen lisää myös ruohonleikkurin leikkaavien osien kulumista, ja kiveniskujen aiheuttamien vahinkojen riski kasvaa. Ruohon leikkaamista kannattaa myös välttää aurinkoisella ja kuumalla säällä, koska nurmikko on silloin herkimmillään.

Haravoiminen voi olla hyvä keino herätellä nurmikko keväällä. Nurmikkoa ei pidä kuitenkaan haravoida liian varhain, muuten juuriversot nousevat ylös. Sen sijaan kannattaa odottaa, kunnes ruoho on alkanut kasvaa ja muuttunut vihreäksi. Ennen kuin nurmikko haravoidaan, pitäisi sen olla kunnolla kuivunut. Haravoiminen on hyväksi nurmikolle niin käytännöllisistä kuin esteettisistä syistäkin. Jos käytössä on ns. bioruohonleikkuri, ruohosilppu on niin pientä, että se imeytyy maaperän ravinteeksi, eikä haravointia tarvita. 

Pohjois-Euroopassa pitää ottaa huomioon lehtiä silputessa, että vain pieni osa lehdistä putoaa ennen ensipakkasta, suurin osa putoaa vasta vähän sen jälkeen.

Bioleikkuu on menetelmä, jossa ruoho leikataan monta kertaa, jolloin siitä tulee hienoa silppua, joka palaa nurmikolle ja toimii sen luontaisena lannoitteena. Menetelmää kutsutaan myös silppuamistoiminnoksi. Koska leikkuujätteessä on 80 - 85 % vettä, hajoaa se nopeasti luontoon. Bioleikkuun käyttäminen ehkäisee myösseitin muodostumista. Myöhään syksyllä tai lämpiminä kesäkuukausina, kun ruoho ei kasva, maatumista ei sitä vastoin tapahdu lainkaan tai se on hyvin vähäistä. Silloin on vaarana, että silppuamisen aiheuttamaa seitin muodostumista tapahtuu säännöllisesti.

Nurmikkoa leikattaessa on tärkeää, että terät ovat hyvin teroitetut. Kun leikkuupinta on terävä, nurmikon kuivumisen ja sairauksien riski vähenee. Jos leikkuupinta on epätasainen ja rosoinen, ruohonkorret saattavat sairastua ja kuolla. Tällöin nurmikko muuttuu ruskehtavaksi ja rikkaruohot valtaavat tilaa. Hyvin teroitetut terät takaavat hyvän leikkuupinnan.

Nurmikon kylvämisessä on otettava huomioon joitakin asioita. On tärkeää valita ruohon siemenet nurmikon käyttötarkoituksenmukaan. Myös nurmikon sijainti on tärkeä: onko se enimmäkseen varjossa, auringossa vai kuivilla rinteillä.

Pintalannoittaminen tarkoittaa orgaanisen materiaalin levittämistä nurmikolle, jotta se saisi ravintoa.

Talvilepo on yksi nurmikon olomuodoista. Nurmikko asettuu talvilepoon syksyllä ja herää taas hitaasti keväällä. Kun on nurmikon talvilevon aika, se ei saisi olla liian lyhyeksi leikattu. Nurmikolle ei myöskään pidä jättää lehtikasoja talven ajaksi. Keväällä, kun nurmikko alkaa hitaasti heräillä, on tärkeää, ettei sitä aleta työstää heti. Nurmikon on saatava palautua hitaasti ja kaikessa rauhassa talven rasituksilta. Kun maaperän lämpö noin 10 senttimetrin syvyydeltä on 6 - 8 plusastetta, voi nurmikon hoitamisen ja käsittelyn kevättä varten aloittaa.

Keväällä, kun nurmikko on kuivunut talven jäljiltä, on aika aloittaa pihan kevätsiivous. Monet kiiruhtavat heti nurmikon kuivuttua haravoimaan kuollutta ruohoa, vanhoja lehtiä, oksia ja muuta lumen alta paljastuvaa ainesta. Haravoimisessa kannattaa kuitenkin olla maltillinen. Vaikka nurmikko näyttäisikin harmahtavalta ja kuolleelta, sitä kannattaa ryhtyä haravoimaan vasta, kun se taas kunnolla vihertää.